Pölyttynyt ompelukone esillä

Täällä on vähän surruteltu. Ompelukoneella ja saumurilla, pitkästä aikaa.

Ihan vallan kotitunika ja yöpuku :).

 

Kaikki lähti siitä kun mä tarvitsin uuden yöpuvun. Tai sellaisen kotiasun mikä olisi kiva laittaa saunan jälkeen päälle tai aamulla ekaksi, jotain pehmeää ja kivannäköistä. Haluaisin tämän Nanson Noitarumpu olomekon mutta koska se on niin turkaisen kallis ja kangaskaapit on täynnä kankaita niin päätin että nyt saa pelkkä kankaiden säilöminen riittää.

Kankaaksi valikoin Myllymuksujen bambujoustofroteen (ihanan pehmeä päällä!) ja malli syntyi ilman kaavoja, mittaillen ja leikellen. Tunikan tein, sellaisen vähän laatikkomallisen. Lopputulos ihan jees. Ei tällä mitään mitaleja voiteta mutta ihan jees. 

Sama kangas mutta vihreänä versiona muuntautui tytön pitkähihaiseksi yömekoksi. Kaavat siihen oli taas Ottobresta, taisi olla 6/09 numerosta ellen väärin muista. Samalla kaavalla ompelin aikoinani tämän, nyt vain kolme numeroa isommassa koossa :).

Tänään oli tuon heppahullun tyttöni ratsastustallin Halloween-tapahtuma.

Tyttö halusi osallistua tapahtuman kepparikisaan ja koska kepparin suitset oli päässeet hukkumaan niin uudethan ne oli eilen ommeltava.

Tovin sain nauhoja pyöritellä (mä en tiedä hevosista enkä suitsista tuon taivaallista) ja katsoa leluhepan suitsista mallia, jotta sain mitään aikaiseksi mutta mä tein sen. Otsaremmi näistä kuulemma jäi puuttumaan mutta kelpasivat onneksi tällaisenaan ja kisasuoritustakaan ei moinen puute haitannut :).  Kisassa oli kivaa ja ruusukkeenkin sai hyvästä kisaosallistumisesta eli oli oikein nappi-ilta :).

Leppoisaa sunnuntaita! Toivottavasti huomenna olisi vähän jotain muutakin kuin pelkkää vesisadetta ja harmautta ..

Mun versio Punosta

Ihastuin Kalastajan Vaimon Puno -neuletakkiin ja koska Johanna lupasi, että se valmistuu nopeasti niin pakko oli kokeilla :). 

Ja ihme ja kumma, 

sain kuin sainkin tehtyä tämän valmiiksi ja vain parissa viikossa (yleensä kun mulla jää neuleet lojuun keskeneräisinä ties minne kaappeihin ...).

Lankana siis ihan mielettömän pehmeä Rauma Ullfabrik As:n Puno. Lankaa meni mulla 7 kerää. Mulle uusi tuttavuus ja on kyllä kertakaikkisen ihana. Niin kevyt ja pehmeä. Ainoa miinus on, että koska lanka on "mohairmainen" niin siitä irtoaa haituvia ihan kiitettävästi. Eli tuskin tulen tätä mustien vaatteiden kanssa pitämään, mutta koska muutoinkin tuo vaaleanharmaa istuu mun mielestä kauneimmin juuri valkoisen ja vaalean farkun kanssa niin no problemos :).

Mä tein muutamat muokkaukset Johannan ohjeeseen:

- Koska olen tällainen tumppijalka niin tein takista vähän lyhyemmän. Mulla kainalo-helma mitta vain 55cm.

- Kaula-aukon kavennukset aloitin samalla kertaa kun erotin etukappaleet takakappaleesta.

- Hihat: 50 silmukkaa ja kaventelin joka 4. kerros yhden silmukan molemmista reunoista. Kavennuksia taisin tehdä 7 kertaa.

- Taskut loin 25 silmukaa leveiksi.

Lopputulos: mielettömän lämmin, kevyt ja pehmeä neuletakki, joka taatusti tulee näkymään mun ensi talven työasuissa :).

Mun värimaailma on nyt viime postauksissa ollut jokseenkin harmaavoittoinen, mutta hei, luonto on tarjoillut sitäkin kirkkaampaa väriloistoa. Ihan älyttömän kauniita värejä, puita ja pensaita! 

Värikästä lokakuista alkavaa viikkoa!

Kyytiä tunkkaisuudelle

Terveisiä tapetointityömaalta. 

Meidän olohuone oli tosi tunkkainen (mun mielestä) - beigeä ja luonnonvalkoista seinää, beigeä sohvaa, kellertävää lautalattiaa, aargh pelkästään kaikkea lämpimänsävyistä. Suorastaan puistattavan ahdistavaa.

Mutta eipä ole enää :). Otin perjantain liukumavapaaksi ja sen päivän ja eilisen aikana täräytin olohuoneen ja samaa tilaa olevan ruokahuoneen seinille ihanan raikkaat harmaat tapetit. Ja tein sen jopa yksin. Kyllä nyt on tämä mamma ylpeä itsestään :). 

Lopputuoloksesta tykkään tosi paljon, koko ajan enemmän ja enemmän. Tunnelma on nyt raikas: kotoisa, lämmin mutta raikas.

Karsean kellertävä sohvakaan ei näytä enää niin karsealta :). Verhot vielä puuttuu ja seinille täytyy keksiä jotain kivaa mutta muutoin on jo valmis (mitä nyt pari listaa vielä täytyy nakutella kiinni).     

 Innokas ja tehokas tapettien repijä.

Kuva Finnish Design Shop

 

Olohuoneeseen haaveilisin vielä tällaista sohvapöytää, ehkä.

Mua viehättää sisustustyyli jossa on mummolatyyliä - räsymattoa, tilkkutäkkejä, retrokuoseja ja tuunattuja huonekaluja - raikastettuna moderneilla elementeillä. Tuo pöytä istuis aika kivasti siihen.

Nojatuolin taakse taidan hankkia myös vielä Ikean Bestå kaapiston, sellaisen 20cm kapean seinään kiinnitettävän version, korkeakiiltovalkoisilla liukuovilla. Eilen keksin, että sehän voisikin toimia kivasti ... täytyy ehkä suunnata tänään vielä Ikeaan :). 

Illalla voikin sitten istahtaa töllön ääreen ja viimeistellä puikoilla oleva Puno.

Pirteää sunnuntainta ja iloa alkavaan uuteen viikkoon!

Keltainen kokelas

Katkelma erään avioparin keskustelusta:

V: (ihastunutta huokailua uusia verhoja ripustaessa)

M: "Saanko mä sanoa mielipiteeni?"

V: "No, sanot sen kuiteskin ;)."

M: "Noi on ihan kamalat."

V: "Älä ny. Haluut nää kumminkin omaan huoneeseesi."

Lapsen sivukommentti: "Noi sopis paremmin mummulaan."

....

V: "No hei, sä tiedät että mulla tulee näitä kausia ja kyllästymisiä. Ei nuo tuossa kuitenkaan kauaa ole."

....

V: "Pystytkö sä elämään vaikka puoli vuotta noiden kanssa? Vai ootko jo menossa viilteleen ranteitas?"

M: "Ei kun mä viiltelen noi verhot :D."

Aha :D. Näemmä arvon raati ei ollut ihan yhtä innoissaan mun tämänpäiväisestä kirppislöydöstä, ihanista keltaisista retroverhoista, vain 5€. Mutta mä tykkään! Eikä ollut iso investointi vaikkei noita tuossa pitäisikään pitkiä aikoja kerrallaan.

Totesin samalla että tuo toinen ikkuna taitaa saadakin olla nyt ilman verhoja (jaa pitäisikö tuo tangon telinekin ottaa irti seinästä ...). Mulla oli ennen siinä suora kappa samasta valkoisesta kankaasta mistä tässä toisessa sivuverhot, mutta nyt taidan tykätä, että tuo on ilmavampi ja parempi kokonaan ilman. Miksen mä ole tuota ennen keksinyt?!

Otan riskin ja jätän verhot roikkumaan tuohon yöksi. Saa nähdä missä kunnossa löydän ne aamulla ... ;).

 

 

 

Pikkukärpäsiä

Eilispäivä meni omppujen kanssa tahkotessa - voi sitä pikkukärpästen määrää mitä niistä tuleekaan sisälle.

Urakoinnin saldona noin 5kg omppuhilloa, yksi omppupiirakka (valmismurotaikinasta, laiska leipuri) ja muutama pussillinen omenalohkoja talven omppopiiraita varten. 

Tänään vielä väkersin kauraomenapaistoksen jälkkäriksi , nam :).

Nyt en taatusti kuori yhtään omenaa pitkään pitkään pitkään aikaan .. 

 

Joku pikkukärpänen on päässyt pienen tauon jälkeen puremaan myös kirppistelyn ja kodin- & pihanlaiton suhteen - siihen tahtiin meinaan tämä rouva on viime vapaapäivät tikuttanut menemään joko kirppiksillä, rautakaupassa tai pihassa kuokkimassa.

Perjantain kirppiskierroksen saldona oli ihana pikkupussukka, hintaa vain 0,5€. Löytö, juuri sopiva kudinpussukaksi :). Mulla oli mielestäni lapsena tuosta samasta kankaasta joku vaate, mummuni ompelema. Olisikohan ollut joku hame .. pitää kysyä äidiltä, äiti muistaa.

Huutiksesta tein kanssa löydön, ihanan vihreän täkin :).

Mutta jos joku pikkukärpänen ei ole puraissut niin ompelu. Se kärpänen on lentänyt jonnekin todella todella kauas eikä ole ilmoitellut itsestään mitään. 

No, tuolla ne koneet (ja kaikki kangaskilot) on tallessa siihen asti kunnes se eksynyt lammas (tai siis kärpänen) tänne joskus taas lennähtää.

    

Pirtsakkaa syksyistä viikkoa!

Tuulikaapin raikastus

Meidän tuulikaappi oli ahdistanut mua (ja koko eteinen itse asiassa) jo pidemmän aikaa mutta viime keväänä ahdistus iski niin pahaksi, että asialle oli tehtävä jotain. Ja heti tietenkin.

Vanha oli kellertävä ja valju. Halusin raikasta valkoista, kylmää harmaata ja piristykseksi värejä. Isoon remppaan ei ollut mahdollisuuksia mutta maalilla ja pienillä hankinnoilla sai jo ilmeen ihan toiseksi :) :).


Yhtälailla tämän tuunatunkin tuulikaapin lattialla on suurempi vetovoima typyn ulkovaatteiden ja kenkien (kuten usein myös lelujen ja pehmojen) osalta kuin kaappien mutta tämän raikkauden keskellä se ei ahdista niin paljoa. Ainakaan usein. Kai.   

 

 Ihana Lirio Bloq :).

  Missäs muualla ne kumpparit olisikaan kuin ulko-oven edessä, keskellä tietenkin ....

 Värikästä viikonjatkoa :) !

Pihahommia

Päätin ottaa niskalenkin meidän villiintynyttä viidakkoa muistuttaneesta kivituhkapihasta.

Jotta en lannistuisi heti alkumetreillä suunnattoman urakan edessä niin asetin itselleni porkkanan: kunhan rikkaruohot on hävöksissä niin saan askarella pihan syyskoristeeksi ihanan Pepin inspiroimana ja ohjeistamana sammalpallopuun ja istuttaa pirtsakan pallokrysanteemin (joita jo pari kappaletta ostin perjantaina houkuttimiksi).Viidakon keskellä koristeetkaan ei näytä miltään sanoin itselleni :).

Kaksi päivää ja noin 10 tehokasta työtuntia myöhemmin kivituhkapiha näyttää taas kivituhkapihalta eikä väärään paikkaan kasvaneelta luomuniityltä. Selkä on romuna, kädet kipeänä mutta mieli ylpeänä :).

(Olen muuten sitä mieltä että jos rikkaruohon on kerran nypätty irti niin samaan paikkaan ei saisi ikinä kuunaan päivänä enää kasvaa uutta mokomaa. Sama juttu pölyn kanssa. Paitsi että se ei kasva.)





Perjantaina vietin liukumavapaapäivää ja kiertelin muutamat kirppikset. Saaliina Fidasta ihanan vihreä apilakangas.

Loppuilta menee näiden parissa.

Syksyiset heipat :) !