Tämä blogi on nukkunut syvää talviunta eikä horros osoita juurikaan toipumisen merkkejä. Mitään käsitöihin liittyvää ei ole sen puoleen tullut tehtyäkään, joten horroksessa ollaan silläkin saralla.
Nyt ei vaan nappaa, voi huoh :/.
Tämä talvi on ollut rankin mitä meidän perhe on kokenut ja jaksaminen on vienyt voimia käsitöiltä ja bloggaamiselta.
No, ehkäpä se innostus taas sieltä unestaan jossain vaiheessa pulppuaa esiin jahka voimat alkavat palautua. Pieniä oireiluja on jo ollut mutta melko vaisua.
Jos tyttöselle puolihameen ompelun aloittaminen tahdilla kaksi saumaa viikossa lasketaan, niin sitten täällä on jo täysi vauhti päällä ;).
Edellinen vimmakausi oli joululomalla ja silloin tulikin tehtyä yhtä jos toista, mm. yksi Hannah-tunika tytöselle kahdesta samanlaisesta aikuisten flanellipaidasta. Kuvattua en kuitenkaan ole saanut niistä kuin tämän, Ottobren kaavoilla tehdyn unimekkosen.
Tämä unimekko sopii sikälikin hyvin tähän teemaan, että mekossa käytetty kukkakangas on ostettu n. 20v sitten. Silloin aikomuksenani oli ommella siitä äidilleni yöpuku, mutta ennen aikomuksen toteutumista pääsi kyllästymisvaihde iskemään ;).
Toivottavasti nyt ei mene ihan kahtakymmentä vuotta ennen kuin innostun tarttumaan noihin nykyisiin kangaspinkkoihini ;).
No, kaikki ajallaan.
Pakottamalla ei mitään hyvää synny.
Ja muuta itsensä vakuuttelua.
Nyt täällä kuitenkin vielä jatketaan unosia.
* halauksin *
Nyt ei vaan nappaa, voi huoh :/.
Tämä talvi on ollut rankin mitä meidän perhe on kokenut ja jaksaminen on vienyt voimia käsitöiltä ja bloggaamiselta.
No, ehkäpä se innostus taas sieltä unestaan jossain vaiheessa pulppuaa esiin jahka voimat alkavat palautua. Pieniä oireiluja on jo ollut mutta melko vaisua.
Jos tyttöselle puolihameen ompelun aloittaminen tahdilla kaksi saumaa viikossa lasketaan, niin sitten täällä on jo täysi vauhti päällä ;).
Edellinen vimmakausi oli joululomalla ja silloin tulikin tehtyä yhtä jos toista, mm. yksi Hannah-tunika tytöselle kahdesta samanlaisesta aikuisten flanellipaidasta. Kuvattua en kuitenkaan ole saanut niistä kuin tämän, Ottobren kaavoilla tehdyn unimekkosen.
Tämä unimekko sopii sikälikin hyvin tähän teemaan, että mekossa käytetty kukkakangas on ostettu n. 20v sitten. Silloin aikomuksenani oli ommella siitä äidilleni yöpuku, mutta ennen aikomuksen toteutumista pääsi kyllästymisvaihde iskemään ;).
Toivottavasti nyt ei mene ihan kahtakymmentä vuotta ennen kuin innostun tarttumaan noihin nykyisiin kangaspinkkoihini ;).
No, kaikki ajallaan.
Pakottamalla ei mitään hyvää synny.
Ja muuta itsensä vakuuttelua.
Nyt täällä kuitenkin vielä jatketaan unosia.
* halauksin *
Sellaista se joskus on :) Mutta blogaaminen on se viimenen juttu mistä kannattaa ottaa paineita :) Kyllä se into sitten taas sieltä löytyy ihan itsestään.
VastaaPoistaVoimia sinne ja toivotaan niitä keveämpiä päiviä tulevalle keväälle :)
Kaikella aikansa. Teet nyt vaan kaikkea muuta, pakolla ei sitä intoa saa. Kevät kun tuosta jolkuttaa vielä lähemmäksi, voit innostua ompelemaan tytölle taas ihania kolttusia. Tai sitten kaupasta ostamaan :) Löysin meinaan omalle tytölleni niin ihanat nuoren neidin vaatteet kaupasta, että kaikki ompelu unohtui siinää saman tien :)
VastaaPoistaMukavaa kevättä ja jaksamisia teille kaikille!!
Kiva oli kuulla, että olette siellä vielä! Teet nyt sitä, mikä on tärkeintä teille tällä hetkellä. Inspiraatio tulee sieltä taas, kun on tullakseen ja tännekin voi palata sitten kun siltä ihan oikeasti tuntuu!
VastaaPoistaVirtuaalihali ja aurinkoista kevättä koko perheelle!
Kiitos ihanista ja kannustavista kommenteistanne :) !
VastaaPoistaAurinkoista kevättä teille kaikille!
Kiva kuulla, ettet ole jättänyt meitä kokonaan!
VastaaPoistaAnna kevätauringon tehdä rauhassa taikojaan...
Mukavaa viikonloppua!
Onneksi käsityöt on lupa jättää rauhaan jos ei yhtään nappaa. Välillä iskee ihan totaalinen kyllästyminen koko aiheeseen. Minulla tosin monesti käy niin, että kun sen toteaa ääneen on seuraavana päivänä jo ideoita roppakaupalla. :)
VastaaPoista