sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Tavarat pois lattialta!


Koululaisen mielestä lattia on maailman näppärin ja paras tavaroiden säilytyspaikka.
Äidin mielestä ei.
Tuttu virsi.

Mm. kesken oleva kirja ja lehdet ovat aina lattialla - toki yöpöydän puuttuessa niille ei ole mitään luontevaa paikkaa ollutkaan. 
Nyt on :).

 




Tuo mun tokaluokkalaiseni ei ole suureksi pettymyksekseni osoittanut minkäälaista intohimoa lukemista kohtaan. Kuunnella tykkää kyllä kun luetaan mutta itse ei viitsisi lukemisen vaivaa nähdä. Innostaa, kannustaa ja patistaa täytyy, jotta lukuharjoitusta tulisi ja jotta lukutaito kehittyisi entisestään.

Noh, minähän en niin helpolla lannistu ja olen toiveikas josko kyse olisi vain siitä, että sopivan mukaansatempaavaa tarinaa ei ole vielä löytynyt :). Nyt tutustutin tyttöni Viisikon pariin - kirjasarja jonka pauloissa itse olin samanikäisenä. Saa nähdä mitä tästäkin tulee ... osoittautuuko kirja vielä liian haastavaksi kärsimättömälle lapselleni vai olisiko tässä vihdoin kirja, jonka juoni tempaa tyttöni mukaan.




Kirpsakkaa alkavaa viikkoa :) !
 

4 kommenttia:

  1. Kiva idea tuo säilytysjuttu! Meillä 2 x 8. vuotiaat tarvitsisivat juuri tuollaista lisätilaa, yöpöydät on aivan täynnä keskeneräisiä kirjoja ja lehtiä.. Ja nuo linnut on ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin tytön huone on niin pieni etten yöpöytää sinne halua plus mikäli sama tyyli sen kanssa jatkuisi mitä koulupöydän kanssa niin taso olisi hetkessä täynnä kaikkea mahdollista romua ja rompetta. No, saahan nuo taskutkin toki täyteen vaikka mitä mutta eipä vie lattiatilaa niin paljoa :).

      Poista
  2. Helinä lohduttaako sinua yhtään, että mun tyttärellä on yöpöytä, iso koulupöytä ja SILTIKIN tavarat päätyvät lattialle! Olen aika ajoin täysin raivona, sitten ajattelen, että jospa se sitten kun on omassa asunnossaan, siivoaa :) Tyttö on nyt 12v ja olen odotellut, että kun murrosikä kunnolla alkaa, niin ehkäpä sitten haluaa huoneensa naisellisemman siistiksi. Taitaa vaan olla luonteessa tuo tietynlainen taiteellisuus.

    Kirjat - siinä myös oma juttunsa. Esikois-poika ei lukenut oikein mitään, nyt aikuisena elämänkertoja, keskimmäinen-poika on kova lukemaan. Ihan pienen pienestä pojasta tykkäsi selata kirjoaja, nyt 13v lukee paksuja kirjoja, jopa toiseen kertaan. Nuorimmainen alkoi lukemaan vasta kolmannella luokalla. Innostui Ella-kirjoista (joista en itse tykkää) ja Risto Räppääjä-kirjoista. Yritin tyrkyttää Neiti Etsivää aikoinaan, mutta ei innostunut niistä lainkaan. Tsemppiä sulle, kyllä ne kirjat löytyy mistä innostuu. Aloittakaa lyhyistä tarinoista, saa sen kirjan luettua nopeammin! Tällä minä sain tytön innostumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllähän se lohduttaa aina kun kuulee muiden äitien samanlaisista tuskailuista. Ja rehellisyyden nimissä en mä itsekään ollut muksuna mikään järjestelmällisyyden jättiläinen - korvissani kaikuu vieläkin äitini marinat kuinka hän saa kulkea mun perässä ja korjata mun jälkiä :D. Että ehkä tuo laps sitten 30+ vee säilyttää omaisuuttaan jossain muuallakin kuin lattialla.

      Lyhyitä tarinoita tuo tyttöni onkin tähän asti lukenut mutta niissä kun ei yleensä ole pahemmin mitään kummoistakaan juonta niin ne on enemmän tai vähemmän pakkopullaa. Nyt innostui ajatuksesta lukea vähän jännittävääkin seikkailukirjaa, mutta saa nyt nähdä onko tosiaan vielä liian pitkä kirja. Jonkin verranhan sitä voi koittaa avittaa josko lukemisen maailma aukenisi sopivan innostavan kirjan myötä mutta tottahan sekin on että toiset ei vaan koskaan ala tykkäämään lukemisesta - ei sekään harrastus ole kaikkien juttu. Itse kirja-addiktina silti toivoisin innon tarttuvan myös tuohon lapsoseen mutta aika näyttää miten käy :).

      Poista

Kiva jos jätät jonkun viestin käynnistäsi - niitä on aina yhtä hauska lukea :).