Här kommer Pippi Långstrump

Väri-ilottelua Pepin tyyliin - enää puuttuu vain saparot ja ylisuuret saappaat :o).

Vielä kun kangaskin on ruotsalaista alkuperää (niin, tämä on juurikin siitä Ikean pussilakanasta ;) ) niin tästä tuli

Peppi-tunika!

Muutkin kankaat on kirpputorilöydöksiä paitsi punapilkullinen ihanainen polkadot puuvilla on viime kesäinen Eurokankaan ostos.

Tunika on ommeltu Suuri Käsityökerho -lehden viimeisimmän numeron kaavalla. Malli oli helppo ommella, mutta en tiedä onko tuon mallin leikkauksesta tai kankaan laadusta kiinni vai onko tämä vielä hivenen iso tytölleni vai mikä mättää, mutta tämä raglanmalli ei mielestäni istu oikein hyvin tyttöni päällä ... hartiat ikään kuin hukkuu, kangas ei laskeudu siitä mielestäni kivasti ja näyttää ihan kuin pikkuisella ei olisi hartioita ollenkaan.

Vähän olen pettynyt niiltä osin ... ja perfektionisti kun olen niin pieni harmitus jäi päälle kun ei tuosta tullutkaan kaikilta osin niin täydellinen kuin luulin :(.

Vaikka niinhän sitä oppii kun tekee erilaisia malleja ja versioita,

ei jokaisen työn tarvitsekaan olla täydellinen

mutta minun luonteellani varustettuna tuon asenteen oppiminen vaatii aikaa ja vielä lisää aikaa :o).

Tyytyväinen olen sen sijaan kaula-aukon ja hihansuiden huolitteluihin - en ole montaakaan kertaa aiemmin huolitellut reunoja erillisellä kaitaleella ja tykkään, että niistä tuli siistit. Omppukoristeestakin tykkään ja napeista, tottakai.

Kiva :)

Nauhan ompelin ihkaensimmäistä kertaa ja sekin onnistui kerrasta, hih. Maltoin jopa harsia ensin, jotta tulisi varmasti suoraan eikä alkaisi ryppyilemään minulle mistään suunnalta. Pointsit kärsivällisyydestä ++ ;).

Mutta kertoisitteko minulle te enemmän ommeleet, että kuinka nauhan päät kuuluisi oikeaoppisesti ommella? Pitäisikö päällimmäinen taittaa jotenkin vai pitäisikö nauha ommella ensin sopivankokoiseksi renkaaksi vai miten ...?

Olen ihan hurahtanut yksityiskohtien suunnitteluun ja ompeluun =).
Ennen oli vain kiire saada vaate kasaan ja se oli siinä, mutta nyt tuntuu että

suurimman ilon tuottaa

miettiä mitä applikaatioita, koristeompeluita, nauhoja, nappeja tms. ompelukseeni laittaisin.

Koska suunnittelen kokeilemalla erilaisia versioita, niin aina jää jotain ylimääräistä, tällä kertaa yksi kappale taskuja. Tein sen ensin tähän Peppi-tunikaan, mutta se olikin sitten mielestäni liian suuri ja hallitseva joten kehittelin muuta tilalle ja tasku saa etsiä paikkansa muualta.

Yksi ajatus on jo mielessä mutta katsotaan nyt mitä saan aikaiseksi ja mihin tasku lopulta kotiutuu :).

Kuulemisiin!

70's

Tässä vihdoin lupaamiani kuvia kirpputorilta löytämistäni kankaista . Itse asiassa tässä on jo toiseltakin kirpparikierrokselta uudempiakin löydöksiä .. :).

Omppokangas on minun ehdoton suosikkini! Kyseessä on kapea verhokappa taattuun 70-luvun tyyliin - ihania kirkkaita värejä. Hintaa tällä ihanuudella oli muistaakseni 2€! Kyllä tuosta saa esim. vaikka mitä applikointeja tehtyä.
Punainen kangas pinkein sähäköin kuvioin on Ikean pussilakana. Siitä maksoin 7€ ja kangasta sai kahden pussilakanan ja kahden tyynyliinan verran eli monta metriä. Jos joku joskus ihmettelee ja tunnistaa oman pussilakanansa pienen tytön päällä, ehkä puseron, mekon tai tunikan muodossa, niin se on mitä todennäköisemmin sitten meidän tyttö ;-).

Vaaleampia, romanttisempiakin kankaita löytyi - pöytäliina, miesten kauluspaitoja, verho, vauvan pussilakana ja pari ihanaista pitsireunaista nenäliinaa.
Näitä voisi käyttää vaikka kesämekkoihin, nuken vaatteisiin, sisustusompeluksiin, tms .....
Oikeita aarreaittoja nuo kirpputorit, hih :o).

On täällä ommeltukin .. edes vähän että pystyy oikeuttamaan nuo kaikki kangashamstraukset ;).

Arkimekko, 70's style



Äitini on sitä lajia joka säästää lähes kaikein - useimmiten onnekseni ;) - ja sain häneltä, ehkä vuosi sitten, minulla lapsena olleen aidon 70-luvun punaisen velourmekon. Malli ja leikkaus on ihanan yksinkertainen, retromainen ja olen käyttänyt sitä säästellen tytölläni. Ihku :).
No, olen halunnut tehdä tytölleni jonkun kivan arkimekon, ei niin säästelevään käyttöön mutta olen pohtinut kaavaa ... hiljattain päässäni lamppu syttyi ja keksin saavani kaavat tuosta 70's mekosta. Ja tuollainen siitä tuli.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua :(. En vain näköjään osaa ottaa tummansinisestä hyviä valokuvia, valoitukset on miten sattuu, mutta josko noista nyt näkisi suunnilleen tämänkertaisen tekeleeni.

Kankaana on tavallinen collegeneulos, yksityiskohtina sydänapplikaatio ja käänteiden pinkit ompeleet ja taskuissa pinkit napit, nekin mummuni nappilaatikosta. .

Nappien osalta tuli taas todennettua 3 vee lapsen ihana ajattelumaailma.
Kun annoin valmiin mekon tytölleni hän kysyi ensimmäiseksi "miksi ompelit tähän napit?" johon minä vastasin: "Laitoin ne siihen koristeeksi". Tylsä selitys.
"Ne on mekon silmät.", sanoi 3 vee :o).

Aarteiden aikaa ...

Erityisen rentouttava viikonloppu on takana.
Erityisen rentouttavaksi sen teki eilinen aamupäivä. Pääsin
kirpputorille - yksin :o) !
Muutama tunti lensi siivillä ja oi mitä löysin ...



Nämä voisivat päätyä ehkä vitriinikaappiini ...



tai ehkä osa sittenkin senkin päälle ...

Tuo edustalla oleva pieni lasikupu on kuulemma oikeasti uunin kestävä vuoka mutta minun mielestäni se on paljon kauniimpi tuossa pöydällä kuin uunissa =).

Muutamia kivoja kankaitakin löysin - tai siis vanhoja vaatteita, verhoja ja liinoja uusiokäyttöön - mutta koska en ehtinyt niitä valokuvata niin niistä tarinaa myöhemmin.

Edit: opettelin lisäämään allekirjotuksen :).

Nirunaru & työpöytä

Päätin tarttua Vintage-wayn Työpöytä-haasteeseen :). Tässä minun "ateljeeni", tällä kertaa harvinaisen siistissä kunnossa raivattuani sitä juuri edellisenä iltana. Tuonne livistän aina kun vain suinkin mahdollista :).

Innostuin ompelemaan toisen Nirunaru-topin, nyt hivenen muokkailtuna versiona ja tällainen siitä tuli:



Sininen kangas on Eurokankaan palalaarista ja punakukallinen löytö kirpputorilta. Ihan kiva tästä tuli. Ainoa mikä vähän mietityttää on sinisen kankaan laatu käytössä - kangas on melko ohutta ja ainakin näin pakkasen kuivaamalla ilmalla se muuttui tyttöni päällä hetkessä sähköiseksi ... toivottavasti ei ole aina yhtä sähköinen jotta toppi olisi oikeastikin käyttökelpoinen.

Äh ja päh, nyt imurointi kutsuu :(. No, koitan motivoida itseni että sitten on mukava keskittyä viikonlopun viettoon ja ompeluksiin kun koti on taas siisti :o).
Mukavaa perjantai-iltaa!

Sydämiä ja juuria

Ompelin lisää Tildan sydämiä, siivellesiä ihanaisia edelleen, tällä kertaa vain herkullisessa vaaleanpunaisen sävyssä - kevättä rinnassa täälläkin siis. Ties vaikka näistä toinen liihottelisi ystävänpäiväpakettiin, ties vaikka molemmat :).

Toinen sydän sai yksinkertaisen somistuksen narusta ja lasihelmistä ...


.. toinen sai omakseen napin joka pitää sisällään palan historiaani sen ollessa lähtöisin ...


... täältä.

Tuolla nappirasiassa on minun käsityöinnokkuuteni ja -taitojeni juuret. Tuo rasia sisältöineen on edesmenneen rakkaan mummuni vanha, peräisin alkujaan ehkä 50- tai 60-luvulta. Mummuni toimi sodan jälkeisinä vuosikymmeninä kotiompelijattarena ja pitkään vielä eläkkeelläkin ollessaan hän ompeli, mm. minun kevät- ja joulujuhlavaatteni - ihania mekkoja, hameita ja pitsipuseroita. Mummuni oli pilkuntarkka ompelijatar ja hän opetti minulle mitä laadukas työ tarkoittaa - myöhemminkin jos näytin hänelle vaikkapa ompelemiani housuja, hän tarkisti onko haarasaumojen risteyksessä kaikki saumat varmasti millilleen kohdallaan :).

Lapsena halusin aina leikkiä mummun napeilla ja nyt sitä sarkaa jatkaa oma tyttäreni, samoilla napeilla.
Äiti ompelee, tytär leikkii lattialla napeilla - mummuni varmasti hymyilee tuolla jossain, pilven päällä, katsellessaan meidän touhuja :-).

Mekkovirityksiä

Löysin viime kesänä kirpputorilta kivan Lindexin mekon tai tunikan mutta rinnassa ollut painatus oli mielestäni aika ruma ja tosi kulunut. Ostin mekon kuitenkin tuunailut mielessäni ja tänään sain vietyä projektin loppuun.

Vihdoin saadaan mekko käyttöön =) ! Tästä tuli ihan kiva arkimekko - vähän vaihtelua hoitopaikkaan ainaiselle verkkarit + trikoopaita yhdistelmälle.

Kokeilin ensimmäisen kerran applikoida trikoota ja onnistui ihan yllättävän hyvin. Kukkakuva löytyi Ottobren lehdestä. Sisimmän ja uloimman kukan ompelin koneella, keskimmäisen kirjailin käsin. Keskelle löytyi vielä sopivanvärinen nappi mummuni vanhasta nappivarastosta.

Ainoa hivenen mieltä kaihertava seikka tuosta kuviosta on, että uloimmaisen kukan olisi sittenkin voinut tehdä myös jollain voimakkaammalla värillä kuin valkoisella, olisi erottunut kauempaa sekin kerros paremmin. Mutta kyllä tämä työ silti plussan puolelle jää, kaikin puolin :o).

Ympyrän kiinnitin mekkoon ensin applikointeihin tarkoitetulla liimapaperilla (mikä lie oikea nimitys onkaan ...) ja se auttoi ettei kangas juurikaan venynyt ommellessani kuvan lopulta koneella kiinni.
Aika näyttää kuinka kestää pesuja - noita hoitovaatteita kun saa pestä ja pestä ja pestä.... :).

Lintu lensi oksalle ...

Sain tänään valmiiksi meidän perheen tyttöjen kirjastokassin :).

Pitkällinen projekti tämänkin on ollut - aloitin tekemisen jo viime keväänä leikkaamalla päällikankaat. Sitten innostus tämän osalta laantui kun en keksinyt mitä kivaa siihen virittelisin ja palat hautautui tuonne keskeneräisten töiden kasaan. Kunnes viime viikolla osui jälleen silmiini Iinun tekemä SuperIhana kerhokassi ja siitä sain inspiraatiota koristeompeleisiin ja applikointiin myös omassa kassissani. Samoihin aikoihin selailin myös "Tildan talossa" kirjaa ja sieltä suloinen lintu jäi mieleeni. Siispä lintu lensi meille ja asettui meidän kassiin :).

Tuosta koristeompeleella tehdystä oksasta ja napeista tykkään tosi paljon ja tietenkin lintusesta. Olen ylpeä itsestäni että osasin tehdä applikaation siististi (olen supersuperkriittinen oman käden jäljelle ..), ennen kaikkea maltoin tehdä rauhassa. Näköjään ikä tuo malttia ;o.

Tähän kahvojen kiinnitykseen ja rusettiin otin mallin "Tildan talossa" kirjan kassista. Päällikankaat on Linumin, jääneet yli toissakesäisestä parvekekalusteiden tyynyprojektista. Vuoritin kassin beigellä peruspuuvillalla ja väliin laitoin ohuen levyvanun.
Kyllä nyt kelpaa kantaa uusia ihania kirjoja kirjastosta kotiin :).

Sain tänään postissa paketin Kasperiinasta - minun ensimmäiset Tilda-kankaani =).


Sormet syhyää päästä tekemään näistä kaikkea ihanaa: pussukoita, sydämiä, ym. ym ja haluaisin käyttää näitä myös tyttöni vaateompeluksiin, niin kivoja yksityiskohtia näistä saisi.

Lopuksi vielä kuva minun ensimmäisistä Tilda-ompeluksista, tein nämä heti joulun jälkeen. Vähän taisi jäädä joulu päälle kun ensimmäiseksi piti alkaa ompelemaan ensi jouluksi uusia koristeita ja lahjasuunnitelmatkin lähtivät heti käyntiin ;-).

Kirjoja ja keittöpohdintoja

Sain postissa tänään kaksi ihanaa kirjaa. Oih =) ! Liityin pitkän pohdinnan jälkeen Unelma -kirjakerhoon ja nyt sain liittymislahjani. Kyllä taas äippä oli niiin iloinen koko illan :o). "Tildan tapaan" -kirjan selailin jo ja paljon taas löytyi ihanaa ommeltavaa, todennäköisimmin myös tuosta "Nuken omat vaatteet" kirjasta. Ystäväpiirissäni on paljon 3-4 vuotiaita tyttöjä, joten tuosta saisi tehtyä mieluisia lahjojakin pikku-äideille.

Tämän kirjan, "Ompelutöiden tekniikat ja materiaalit", sain menneenä jouluna äidiltäni - varmasti käyttöön tulee tämäkin!


Joka vuonna suunnilleen tähän samaan aikaan minuun iskee kova sisustusinnostus eikä tämä vuosi tee poikkeusta. Ennemminkin tänä vuonna se iski yllättävän aikaisin, heti uuden vuoden jälkeen. Intoa laannuttaa vain se, että olen juuri yt:eiden alla ja miehellänikin alkaa todennäköisesti piakkoin yt:t joten kovin suuria hankintoja ei uskaltaisi tehdä :(. Mutta ainahan sitä voi haaveilla ja lisäksi käyttää luovuuttaan kuinka muokkauksia saisi tehtyä pikkurahalla. Kuten maalilla ...

... josta päästäänkin meidän keittiöön :). En enää yhtään tykkää tummahkoista välitilalaatoista enkä tammen sävyisistä kaappien sivuista - johan ne tuollaiset ovat olleet n. 4 vuotta ... Haluaisin koko keittiöstä vitivalkoisen mutta koska koko keittiöremonttiin ei lähdetä rahan eikä homman järkevyyden vuoksi (?), pohdin taannoin voisikohan maalilla saada siististi uusittua ilmettä. Siis maalaamalla välitilan laatat ja kaappien päädyt. Hylkäsin sen mielessäni heti mahdottomana ideana, joka mieheni mielestä taatusti kuvastaisi jälleen kerran järjen puutetta ;). MUTTA, kuinka ollakaan törmäsin tänään Tiinan Mustikkamäki blogissa, että kyllä idea toimii ja hienolta näyttää =) =) ! Heti sai omat ideat tuulta alleen! Voi kun näen kuinka paljon hienommalta meidän keittiö näyttäisi jos vaikka yläkaappien sivut ja välitilan laatat maalaisi valkoiseksi ... haluu!

Opettelua ja ompeluksia

Tämä alku menee ihan opetteluksi ja ihmettelyksi ... en esimerkiksi ymmärrä miksi edellisen postauksen fonttikoko jäi pieneksi vaikka koitin sitä muuttaa. Mutta kaipa tämä tästä vähitellen...

Tässä muutamia ompeluksia mitä tein viime vuoden puolella. Ensin Ottobren kaavoilla tehty syystakki tyttöselleni. Tähän olen oikein tyytyväinen. Malli on loistava - väljä mutta lapsi ei huku takkiin. Kangas löytyi Eurokankaan alesta ja vielä oma kättenjälkikin tässä miellyttää. Hitaasti tehden tämäkin eteni - minulla oli niin pitkä tauko kaikissa ompelutöissä että lähes jokainen yksityiskohta täytyy pähkäillä huolella ja välillä saa purkaa ja tehdä uudelleen. Mutta kyllä sitä oppii kun vain malttaa mielensä (ei aina tahdo sujua minulta ;-) ). Mutta siis se takki ..

Edited: päällikangas on ohuehkoa vakosamettia, vuorina punainen tavallinen tikkikangas.


Toinen kiva, onnistunut ja paljon jo käytetty työ on samoin Ottobren kaavoilla tehty essumekko. Yksinkertaisuudessaan aivan ihana! Ruskea kangas on kirpparilöytö ja vaaleanpunainen on tehty toisen, lahjaksi tekemäni mekon jämäpaloista. Tämä oli jopa minullekin nopea työ =)! Näitä pitäisi tehdä lisää jossain vaiheessa, eri väreissä, taskulla ja ilman, jne. jne.


Loppuun vielä kuva tytölleni tekemästä verhokatoksesta - pitäähän prinsessalla olla prinsessasänky :). Tähän minulla ei ollut mitään mallia, kiinnityssysteemit virittelin omasta päästä. Tykkään kovasti ja niin tykkää 3 vee prinsessanikin joka nukkuu joka yö "verhot kiinni" - majatunnelmaa :o).

Lunta ja pakkasta - ihanaa

Otin tänään muutamia lumikuvia meidän pihasta kun kerrankin oli siihen hyvä mahdollisuus. Kuinka lumi ja pakkanen voikaan tehdä luonnon niin kauniiksi!

Tervetuloa!

Pitkällisen pohdinnan, haaveilun ja empimisen jälkeen päätin kuin päätinkin aloittaa oman blogin pitämisen. Koitan osata suhtautua tähän rennosti, ei stressaten päivityksistä vaan päivitellen iloisesti samaan tahtiin kun inspiraatiot käsityö- tai sisustusrintamalla iskevät.