Ompelin lisää Tildan sydämiä, siivellesiä ihanaisia edelleen, tällä kertaa vain herkullisessa vaaleanpunaisen sävyssä - kevättä rinnassa täälläkin siis. Ties vaikka näistä toinen liihottelisi ystävänpäiväpakettiin, ties vaikka molemmat :).
Toinen sydän sai yksinkertaisen somistuksen narusta ja lasihelmistä ...
.. toinen sai omakseen napin joka pitää sisällään palan historiaani sen ollessa lähtöisin ...
... täältä.
Tuolla nappirasiassa on minun käsityöinnokkuuteni ja -taitojeni juuret. Tuo rasia sisältöineen on edesmenneen rakkaan mummuni vanha, peräisin alkujaan ehkä 50- tai 60-luvulta. Mummuni toimi sodan jälkeisinä vuosikymmeninä kotiompelijattarena ja pitkään vielä eläkkeelläkin ollessaan hän ompeli, mm. minun kevät- ja joulujuhlavaatteni - ihania mekkoja, hameita ja pitsipuseroita. Mummuni oli pilkuntarkka ompelijatar ja hän opetti minulle mitä laadukas työ tarkoittaa - myöhemminkin jos näytin hänelle vaikkapa ompelemiani housuja, hän tarkisti onko haarasaumojen risteyksessä kaikki saumat varmasti millilleen kohdallaan :).
Lapsena halusin aina leikkiä mummun napeilla ja nyt sitä sarkaa jatkaa oma tyttäreni, samoilla napeilla.
Äiti ompelee, tytär leikkii lattialla napeilla - mummuni varmasti hymyilee tuolla jossain, pilven päällä, katsellessaan meidän touhuja :-).
Heips! Tervetuloa bloggaamaan. Minäkin olen aloittelija tällä alalla. Tuntuu vievän mennessään. Sinulla on kauniita käsitöitä. Ihastuin kirjastokassiin, aivan ihana.
VastaaPoistaAivan mahtava tuo kirjastokassi! Olen ensimmäistä kertaa ihastelemassa blogiasi! Täytyy oikein ajan kanssa perehtyä, näyttää niin kivalta =D
VastaaPoistaKiva kun löysitte blogini ja tykkäsitte, tervetuloa uudelleen juttusille :). Kaino kiitos teille kehuistanne!
VastaaPoistaTämä blogimaailma on kyllä melko koukuttava :o). Mutta siitä mahtava paikka tämä on, että jos itsellä meinaa iskeä tylsistymisvaihde päälle käsityösaralla niin johan inspiraatiot iskee kun selailee toisten ihania blogeja ja tekeleitä!
Moikkaus!
VastaaPoistaTulin kurkkimukselle! :) Ihania ovat siun ompelut ja voisin sukeltaa siun nappirasiaan :D Itselläni on kanssa ahkerassa käytössä viimekesänä poismenneen mummoni napit. Ihanassa peltirasiassa ja ne tuoksuvatkin ihan vanhoille. Sieltä valkkailin sopivimmat "rojutauluun"...
Mukavaa päivää siulle! :)
Pikku-pihjalaja ja Iinu hauskaa kun tekin tulitte vierailulle :).
VastaaPoistaTyttöni lähestulkoon kirjaimellisesti sukeltaakin nappirasiaani, tai ainakin hänen poninsa tekee niin ;). Noilla napeilla saa huippuhyvin "ostettua" itselle aina hivenen ompeluaikaa ja mikäs siinä, lapsen mielikuvituskin kehittyy samalla. Eilenkin napit toimi yhtäkkiä vesisateena ja tänään ne oli poneille mehua =o).
Voi kun kuulostaa tutulta tuo nappirasia! Minäkin pienenä tykkäsin tonkia mummon nappirasiaa ja sehän oli oikein aarreaitta! Nyt syksyllä sain nappirasian "lainaan" ja ensimmäinen tuotos onkin esitelty blogissani.
VastaaPoistaOi oi, tosi tosi ihana, tai siis entistä ihanampi nyt nyt tuo keittiö. Kannatti maalata :)
VastaaPoista