Koululaisen mielestä lattia on maailman näppärin ja paras tavaroiden säilytyspaikka.
Äidin mielestä ei.
Tuttu virsi.
Mm. kesken oleva kirja ja lehdet ovat aina lattialla - toki yöpöydän puuttuessa niille ei ole mitään luontevaa paikkaa ollutkaan.
Nyt on :).
Tuo mun tokaluokkalaiseni ei ole suureksi pettymyksekseni osoittanut minkäälaista intohimoa lukemista kohtaan. Kuunnella tykkää kyllä kun luetaan mutta itse ei viitsisi lukemisen vaivaa nähdä. Innostaa, kannustaa ja patistaa täytyy, jotta lukuharjoitusta tulisi ja jotta lukutaito kehittyisi entisestään.
Noh, minähän en niin helpolla lannistu ja olen toiveikas josko kyse olisi vain siitä, että sopivan mukaansatempaavaa tarinaa ei ole vielä löytynyt :). Nyt tutustutin tyttöni Viisikon pariin - kirjasarja jonka pauloissa itse olin samanikäisenä. Saa nähdä mitä tästäkin tulee ... osoittautuuko kirja vielä liian haastavaksi kärsimättömälle lapselleni vai olisiko tässä vihdoin kirja, jonka juoni tempaa tyttöni mukaan.
Kirpsakkaa alkavaa viikkoa :) !


